…niin, siis Kiinteistömedia Oy:n toimitusjohtajana 😃 ensi viikolla siirryn uusiin tehtäviin, kuuden vuoden työrupeaman jälkeen.
Muistan yhä päivän, jolloin aloitin tässä työssä. Yhtiö tunnettiin Kiinteistöalan Kustannus Oy:nä vielä parin viikon ajan. Jo ennen nimitystäni yhtiön hallitus oli käynnistänyt prosessin nimen muuttamiseksi. Kuin ihmeen kaupalla nimi Kiinteistömedia oli ollut vapaana; joku välittäjä oli käyttänyt nimeä muttei hoksannut rekisteröidä sitä.
Nimenmuutos heijasteli yhtiön liiketoiminnan muutosta. Yhtiön tapahtuma- ja kumppanuusliiketoiminta oli alkanut vetää, ja käsitteellisesti se oli luontevampi osa mediaa kuin kirjankustantamista. Digitaalisista tietopalveluista odotettiin kasvua, mutta siihen yhtiön (vanha) domain-nimi kiinkust.fi ei ollut ehkä ihan niitä parhaimpia lähtökohtia 😃
Ja sitten oli itse termi kustantaminen. Sen merkitys oli 2010-luvulle tultaessa muuttunut monille etäiseksi. Entisajan kirjapainotermit voivat nykynomadille olla oudon konkreettisia 🧐 — erityisesti silloin, kun ne ovat etääntyneet alkumerkityksestään: kustantaja maksaa kirjan tekemisen kustannukset ja förläggare kirjaimellisesti varastoi kirjoja, ihan niin kuin klisee merkitsee alkujaan painolaattaa, kulunutta ja käytettyä.
Minun kannaltani uusi nimi oli enne. Olin työskennellyt sekä kiinteistöjen että laajasti median parissa siihenastisen työurani. Pesti Kiinteistömedia-nimisen firman toimitusjohtajana kuulosti johdatukselta.
Ja sitä se olikin! Olen sanomattoman iloinen ja kiitollinen kuluneesta kuudesta vuodesta. Yhtiön liiketoiminta on kehittynyt huimasti ja henkilökunta täynnä rautaisia digitaalisen JA painetun median ammattilaisia. Tyytyväisyys Suomen Kiinteistölehteen ja yhtiön tapahtumiin on ennätystasolla. Olemme korvanneet painettujen kirjojen kysynnän supistumisen kehittämällä digitaalisia tietopalveluja. Olemme kouluttaneet tekoälyn hyödyntämään julkaisemiamme tietoteoksia tavalla, joka ymmärtää täkäläistä kiinteistölainsäädäntöä ja juuri suomalaisten taloyhtiöiden eri asiantuntija- ja päättäjäryhmien tarpeita.
Nyt kun poistun etuoikealle, voin ylpeänä sanoa, että yhtiö on myös taloudellisesti erinomaisessa kunnossa. Viime tuloslaskelman perusteella kollegoillani on hyvät mahdollisuudet kunnon tulokseen ja tulospalkkioihin.
Mutta muistan myös vastoinkäymisiämme. Koronavuosina tapahtumissa ei saanut kohdata ketään — muistatteko? — mutta siitäkin selvittiin kuivin jaloin. Ja jos asia olisi riippunut yksin yhtiöstä, Kiinteistölehden lukuoikeudet olisi avattu jo vuosia sitten muillekin kuin jäsentaloyhtiöiden hallituksen puheenjohtajille.
Myös kollegamme äkillisestä kuolemasta kesken työpäivän jouduimme selviämään…😳
Mitä yhtiölle tapahtuu seuraavaksi? Paljonkin, minä vain en enää ole mukana. Yhtiön omistavan Suomen Kiinteistöliiton johdossa puhaltavat uudet tuulet. Suomen Kiinteistölehdestä halutaan tehdä aiempaa tunnistettavammin ns. järjestölehti ja ylipäänsä tuoda yhtiö kiinteämmin osaksi Kiinteistöliittoa.
Mitä kaikkea em. uusi linjaus käytännössä merkitsee, jää nähtäväksi. Yhtiön historiassa kyse on yhtä kaikki käännekohdasta, isommasta kuin vain nimestä. Viimeisimmät vajaat 40 vuotta Kiinteistöliiton johdon ja hallituksen enemmistön näkemys on ollut, että taloyhtiöitä palvelevat parhaiten lehti, jota tuotetaan journalistisin periaattein, ja tietosisällöt, joille on aitoa kysyntää eli maksavia asiakkaita. Yhtiötä on tietoisesti pidetty käsivarren mitan päässä omistajajärjestöstään, jotta se toimisi mahdollisimman markkinaehtoisesti.
Em. järjestely ei ole ongelmaton, mutta sen ansiosta en ole ainoa, jonka mielestä Kiinteistöliitto on poikkeuksellisella tavalla onnistunut valjastamaan liiketoiminnan järjestötoiminnan hyödyksi. Lehtitilauksen yksikköhinta jäsenille on koko ajan halventunut, kun huomioidaan inflaatio. Yhtiön maksama osinko omistajalleen on kasvanut tasaisesti samalla, kun sen tuotteiden ja palvelujen laatu, asiakastyytyväisyys ja henkilöstön työhyvinvointi ovat tutkitusti parantuneet. Isännöintialan yrityksistä on tullut selkeästi yhtiön tärkein yritysasiakasryhmä — eräänlainen ”tulonsiirto” takaisin taloyhtiöille sekin.
Samaan aikaan valitettavan moni muu suomalainen järjestömedia kärvistelee nousevien jakelu- ja painokustannusten ja ontuvan digitalisaation kanssa. Aivan liian monelle yleishyödylliselle järjestölle tiedon julkaiseminen on pakollinen, pohjaton ja paperinmakuinen kuluerä (pun intended).
Haluan uskoa, että näin ei käy tällä kertaa. Tosiasia on, että sisältöä voi tehdä hyvin monenlaisin järjestelyin. Monessa yhdistyksessä oma media toimii selkeämmin järjestön äänitorvena ja järjestöviestinnän tekijöiden työkaluna. Myös tällä ratkaisulla on perusteensa ja kannattajansa, Kiinteistöliitossakin. Paras vakuutus vahinkojen varalta on, että nyt tehdyt linjaukset ovat perustuneet ns. loppuasiakkaiden tutkittuihin tarpeisiin. Sillä viime kädessä suomalaiset jäsentaloyhtiöthän sen laskun maksavat.
Rakkaat kollegat Annika, wannabe-ruotsalaisemme Edvard, Elli, Essi, Jani, Juuso, Maria, Marjo, Minna, Mirva, Tommi ja kaikki muut kuuden vuoden ajalta: on ollut etuoikeus tehdä töitä kanssanne. Kiitos. Kiitos. Kiitos.
Ja arvoisat asiakkaat ja yhteistyökumppanit: myös teille suuri kiitokseni ja syvä kumarrus!
Terveisin, / Mvh, / Regards,
– OM